Seikkailuhenkeä ilmassa

Esittäkääpä pikaisia arvauksia, onko Trinin oikeasti lupa olla tuolla?
Ja kyseessähän on siis kaksikerroksisen häkin katto noin metrin korkeudella. Taisi kasvattaja myydä meille kanien sijasta oravia.

Näyttely ja estekisat, Uusikaupunki 17.6

Tämän viikon sunnuntaina käytiin taas harrastamassa. Uudessakaupungissa järjestetään vuosittain pienet estekisat ja epävirallinen näyttely Rairannan camping-alueella, ja koska kuulutaan vähän niin kuin järjestysporukkaan, niin sinne lähdetään joka vuosi kainalossa niin monta kania kun vaan autoon saadaan sopimaan. Tällä kertaa se tarkoitti kuutta boksia ja yhteensä kahdeksaa kania, plus Wolperin ja Silpun kasvattaja. Näiden reissujen auton pakkaamisista pitäisi aina ottaa valokuvia. Ei sitä kukaan muu usko, miten käsittämätön määrä kamaa ja kaniineja saa mahtumaan yhteen henkilöautoon. Tai toisaalta sitäkään, miten pieneen koloon saa sullottua ihmisen, usein aika pitkiksikin matkoiksi. Kaniharrastus vaatii uhrauksia, ja toisaalta myös vähän höyrypäisen perusluonteen...
Rairannassa meitä odottaa erittäin hieno puulattiainen monitoimihalli järven rannassa. Järven, jota sivumennen sanoen ei olla koskaan päästy hyödyntämään, koska aina on ollut joko kiire, liian kylmää tai kumpaakin. Tällä kertaa kisat käsittivät vain helpon mutkan, koska viime kerralla kaksi luokkaa vei noin sata ja yksi vuotta. Meidän joukkueesta mukana oli Wolper (joka on kisaamisesta vähän niin kuin puolieläkkeellä, mutta kulkee vielä lähikisoihin), Lamppu, Lambi, Silppu, Linus ja Trini. Plus statisteina vielä Töpö ja Tytsy. Tämän seurauksena luokan kaneista kirjaimellisesti puolet oli meidän...
Rairannan kisat ovat sisäkisoihin hyvää harjoittelua, kun kyseessä on pieni tilaisuus ja suht vähän yleisöä. Trini ja Linushan eivät talven lapsina vielä ole ulkona kisanneetkaan. Menestys oli tosin meidän osalta vähän niin ja näin... Asiaa ei varsinaisesti auttanut se, että nämä mun tyypit on kaikki vähän ajan kanssa lämmiteltäviä ja sitä aikaahan ei ollut muuhun kuin jäneksen vaihtamiseen lennosta. Lambi varsinkin oikein suoritti, herralta kun ilmeisesti oli talven aikana unohtuneet kaikki hyppyharjoitukset... Suoritus jäi molemmilla kierroksilla toiseen esteeseen.

4. Linus 3 / 1:06:53
6. GG-11 Lonlys Lampo 4 / 2:02:72
7. Grosskopf 5 / 1:47:06
8. Sylvesteri 6 / 1:33:35
11. Trinity 8 / 1:47:82

Kuten tuloksista näkee, niin Linus sentään kunnostautui ja sai elämänsä ensimmäisen esteruusukkeen.




Meidän kisathan ovat tosiaan osana Rairannan alueen lemmikkipäiviä, joten paikalla oli epävirallinen näyttelykin. Ilmoitin mukaan kaikki jotka kehtasin (eli siis en karvanlähtöisiä Wolperia ja Silppua, enkä mesoaja-Lamppua), ja Trini veti homman taas tyylillä kotiin ja voitti. Kaunis tyttö se onkin.

Ruokailua

Silppu ja Wilma murkinalla. Kanien ruokkiminen on yksi elämän suurimpia iloja, pieni eläin osaa olla niin käsittämättömän soma ja iloinen saadessaan ruokaa.

Vuorikani

Töpö tunki itsensä heinähäkkiin, kaiketi ihan harrastusmielessä. (pöljä pupu pelastettiin heti kuvan oton jälkeen.)

Lenkkeilyä

Lamppu-jäniksellä on huomattavan paljon liikunnallisia tarpeita, joita toteutetaan ulkoilemalla takapihalla. Pääosa liikkeestä tosin tuntuu suuntautuvan alas- eikä eteenpäin, mutta käy kaivaminenkin liikunnasta. Loistava tapa hankkia niitä usein näyttelyissä kaivattuja etupään lihaksia!

Täällä ollaan.

Tervetuloa mikroblogosfääriini! Täällä asustaa toistaiseksi kymmenen kahelia kania palveluskuntineen, ynnä kaksi kissaa. Odotettavissa kuulumisia ja kuvia kanilasta, sekä kotoa että kodin ulkopuolelta erilaisista kanimaisista harrastuksista.