tiistai 21. elokuuta 2012
Pää ei toimi.
Pupumutsilla on näköjään vähän reikä päässä. Menin tuossa edellisessä kisapostauksessa väittämään, että Wolper sai Turussa ensimmäisen mutkan klassauksensa. Kukkaset sai, vaan viimeisensä. Se sitten otti ja nousi mutkallakin keskivaikeaan. Siitä ei tule kyllä yhtikäs mitään edes kotikentällä, eli tästä siis seurasi Wolperin virallinen eläköityminen mutkaradoilta. Hieno poika se on.
perjantai 17. elokuuta 2012
Turun pääkirjaston puput
Esitelläänpä vaihteeksi taas kaniineja maailmalta. Turun pääkirjaston uudempaa puolta on sisustettu aika lailla erilaisilla pupuilla ja jäniksillä.
Itse asiassa koko kirjastojärjestelmän logo on jänis. Sitä löytyy kirjastokorteista...
...hiirimatoista...
...ja lastenosaston hyllykylteistä.
Lastenosastolla on melkein kaikki muutkin puput. Osaston takaseinällä on satuverho, jolla saa erotettua leikkinurkan muusta tilasta. Sieltä löytyy pupu poikineen:
Kuvat ovat vähän arveluttavan näköisiä... Verho meinaan painaa aivan hillittömästi ja on vähintäänkin hankala suoristaa. On joskus pitänyt muistaa katsoa, että millä se on katossa kiinni. Epäilen että ruuvipuristimilla tai kuuden tuuman nauloilla.
Lasten puolella on vielä pari yllätysjänistä:
Lainattavien varastokirjojen kyltissä on söpö pupu. Lieneekö Beatrix Potteria?
Yhdessä vitriinissä asuu metsäjänis. Se on muistaakseni jostain ruotsalaisesta lastenkirjasta, joskin tosi viisas olisi ottanut muistiin että mistä.
Pari jänistä löytyy vielä toisaalta. Tieto-osastolla on hienot akryylireliefit, joissa on kaiken sorttisia eläimiä, myös jäniksiä:
Vielä tarkempi kuva yksityiskohdasta:
Itse asiassa koko kirjastojärjestelmän logo on jänis. Sitä löytyy kirjastokorteista...
...hiirimatoista...
...ja lastenosaston hyllykylteistä.
Lastenosastolla on melkein kaikki muutkin puput. Osaston takaseinällä on satuverho, jolla saa erotettua leikkinurkan muusta tilasta. Sieltä löytyy pupu poikineen:
Kuvat ovat vähän arveluttavan näköisiä... Verho meinaan painaa aivan hillittömästi ja on vähintäänkin hankala suoristaa. On joskus pitänyt muistaa katsoa, että millä se on katossa kiinni. Epäilen että ruuvipuristimilla tai kuuden tuuman nauloilla.
Lasten puolella on vielä pari yllätysjänistä:
Lainattavien varastokirjojen kyltissä on söpö pupu. Lieneekö Beatrix Potteria?
Yhdessä vitriinissä asuu metsäjänis. Se on muistaakseni jostain ruotsalaisesta lastenkirjasta, joskin tosi viisas olisi ottanut muistiin että mistä.
Pari jänistä löytyy vielä toisaalta. Tieto-osastolla on hienot akryylireliefit, joissa on kaiken sorttisia eläimiä, myös jäniksiä:
Vielä tarkempi kuva yksityiskohdasta:
keskiviikko 15. elokuuta 2012
Heinäkuun kisat
Heinäkuussa tuli oltua kokonaisissa kolmissa kisoissa, mikä on meidän normaaliin aikatauluun verrattuna hämmentävän vähän. Oliskohan sitä ollut vahingossa pari viikonloppua vapaatakin? Ei yleensä ole...
Joka tapauksessa kotikisoissahan käydään aina. Turussa oli 11. päivä söpöt pikkukisat, kaksi luokkaa. Pupuja oli kuitenkin viitisenkymmentä, ja säätkin suosivat. Meillä on mennyt paremminkin, mutta oikeastaan olin ihan tyytyväinen.
Helppo suora:
7. GG-11 Lonlys Lampo 0 / 0:21:00
12. Linus 1 / 0:31:22
15. Trinity 2 / 0:39:84
17. Sylvesteri 4 / 0:40:47
Silppu nyt tietty veti paikkoja matalaksi tapansa mukaan, mutta muuten meni kivasti. Trini alkaa ihan selvästi kehittyä, ja pahimmat kiukuttelutkin ovat jääneet. Linus nappasi jopa ensimmäisen klassauspisteensä! Se ottaa enonsa kiinni tätä vauhtia.
Lampun hypytti taas Tuikun kasvattaja, ja meinasin lentää pyrstölleni kun näin mitä vanha ukko teki! Puhtaan radan! Olin herraan kyllä hyvin, hyvin tyytväinen. Harmi vaan, että se oli seitsemäntenä juuri ensimmäinen ei-sijoittunut...
Hyppykuvia ei tainnut tulla tälläkään kerralla otettua, pitää tosin tarkistaa mitä oikeasta kamerasta löytyy.
Trini Pitkänokka tutustuu Lampun vesipulloon. Se on kyllä perinyt mummonsa päänmuodon!
Linus lounastaa. Kumma juttu, että siitä saa kisoissa vain syöntikuvia, kun ottaa huomioon miten huono se on normaalisti syömään... Ilmeisesti sekin on joku soopelijuttu. Prinssi on ollut nuorempana tosi nirso, vaikka se on mennyt kyllä iän myötä erittäin hyvin ohi ja ilmenee nykyisin lähinnä pari päivää pitkien reissujen jälkeen. Trinikin on aikamoinen nirsoilija, vaikka onkin kumma että se on silti vähän pullukka.
Töpis oli Trinillä boksiseurana ja katselemassa maisemia. Se on sellainen elosalama, että siitä ei juuri tämän kummempia kuvia saanut...
Keskivaikealla suoralla oli kaksi hyppijää. Prinssi nousi keskivaikeaan suoraan keskellä viime talvea, joten sen kanssa ei ole paljoa hypitty näin korkeita... Ja tuloskin oli sen mukainen. Korkeuden puolesta menee ihan hyvin, mutta pitkien esteiden suhteen Prinssin itsetunto kaipaa vielä vähän boostausta. Wolperin kanssa käytiinkin lähinnä huvin vuoksi hyppimässä, ja oltiin sujuvasti viimeisiä!
19. For Your Eyes Only 4 / 0:41:97
24. Grosskopf 5 / 1:41:00
Prinssistäkin on taas vaan syöntikuvia. Pistää vaan vähän omituiseen valoon mun puheet soopelien nirsoudesta...
Tässä kuvassa se ei sentään syö, vaan hengaa Harryn kanssa.
Seuraavat kisat olivat Askolan näyttelyn yhteydessä. Prinssi oli tässä välissä kotona varvas kipeänä, joten kisaamassa olivat vain soopelinuoret. Eikä kyllä mennyt yhtään niin kuin piti... Kisat ilmeisesti yleisesti ottaen sujuivat oikein hyvin, vaikken ulkona kauheasti ehtinytkään olemaan. Aika meni lähinnä näyttelypuolella, josta toisella kertaa lisää. Luokkana oli helppo mutka, joka ei tunnu ainakaan vielä olevan yhtään meidän sopuloiden alaa. Kumpaakin kiinnosti lähinnä ihan väärään suuntaan haahuilu...
23.Linus / 4 / 2;15:34
29.Trinity / 6 / 2;03:78
Kyllä niistä estepuput vielä tulee, vaikka (multa) henki menis.
Trini angervopuskassa viilentymässä.
Röhnöttää siinä kuin olisi isonkin urakan tehnyt...
Miten tästä Linuksesta on taas vaan syöntikuvia?!
28. päivä oli Turussa taas vähän isommat kisat. Kaikkien luokkien kisoja ei tainnut juuri olla edes viime vuonna? Meikäläisiä loikki vain yhdessä luokassa, kun Wolper saa vielä kisata helppoa mutkaa ja Prinssi oli vieläkin varvasta potemassa. Päästiin kerrankin vähällä! Pitkään siellä tuli silti roikuttua, kun kani-ihmisiä on aina mukava nähdä. Näitä hyppyasioita tosin olisi ehkä syytä treenata lisää? Meinaan nytkään ei mennyt erityisen hyvin.
10. Grosskopf 1 / 1:00:25
22. GG-11 Lonlys Lampo 3 / 1:26:37
25. Linus 3 / 2:01:97
27. Sylvesteri 5 / 1:15:34
29. Trinity 6 / 1:19:37
30. Rocky Road 6 / 2:39:69
Wolper sentään edusti ihan tyylillä ja sai mutkasta klassauspisteen, olisiko ollut jopa ensimmäisensä? Ja Töpis oli kokonaan ekoissa kisoissaan harjoittelematta yhtään, joten sellaisenaan meni kyllä huippuhyvin! Fiksu tyttö alkoi selkeästi jo hoksata että mistä tässä hommassa oli kyse. Kyllä siitä tykki tulee!
Lamppu hyppi letkeästi, joskin vähän tiputellen.
Rusakon pussipöksyt!
Trini ei kyllä hypännyt ollenkaan näin hienosti kuin kuvat antavat ymmärtää...
Linuksestakin on välillä toimintakuvia!
Tuikku Tuholainen oli kisaturistina. Sillä on päällä samat valjaat, jotka ostettiin aikanaan Wolperille ennen kuin koko kanista oli mitään tietoa, ja jotka ovat toimineet vauvavaljaina kaikille meidän pienille.
Oli myös sukukokous! Paikalla olivat Tuikun siskot Rita ja Sira. Ja myös Tuikun äiti Blaxtorps Diana, mutta siitä ei tullut kuvaa. Tämä on paras kuva joka tyttösistä saatiin...
...koska meininki oli lähinnä tällaista. Isin tyttöjä, hyvässä ja pahassa...
Lähitulevaisuudessa odotettavissa juttuja sekä muista kisoista että kesän näyttelyistä!
Joka tapauksessa kotikisoissahan käydään aina. Turussa oli 11. päivä söpöt pikkukisat, kaksi luokkaa. Pupuja oli kuitenkin viitisenkymmentä, ja säätkin suosivat. Meillä on mennyt paremminkin, mutta oikeastaan olin ihan tyytyväinen.
Helppo suora:
7. GG-11 Lonlys Lampo 0 / 0:21:00
12. Linus 1 / 0:31:22
15. Trinity 2 / 0:39:84
17. Sylvesteri 4 / 0:40:47
Silppu nyt tietty veti paikkoja matalaksi tapansa mukaan, mutta muuten meni kivasti. Trini alkaa ihan selvästi kehittyä, ja pahimmat kiukuttelutkin ovat jääneet. Linus nappasi jopa ensimmäisen klassauspisteensä! Se ottaa enonsa kiinni tätä vauhtia.
Lampun hypytti taas Tuikun kasvattaja, ja meinasin lentää pyrstölleni kun näin mitä vanha ukko teki! Puhtaan radan! Olin herraan kyllä hyvin, hyvin tyytväinen. Harmi vaan, että se oli seitsemäntenä juuri ensimmäinen ei-sijoittunut...
Hyppykuvia ei tainnut tulla tälläkään kerralla otettua, pitää tosin tarkistaa mitä oikeasta kamerasta löytyy.
Trini Pitkänokka tutustuu Lampun vesipulloon. Se on kyllä perinyt mummonsa päänmuodon!
Linus lounastaa. Kumma juttu, että siitä saa kisoissa vain syöntikuvia, kun ottaa huomioon miten huono se on normaalisti syömään... Ilmeisesti sekin on joku soopelijuttu. Prinssi on ollut nuorempana tosi nirso, vaikka se on mennyt kyllä iän myötä erittäin hyvin ohi ja ilmenee nykyisin lähinnä pari päivää pitkien reissujen jälkeen. Trinikin on aikamoinen nirsoilija, vaikka onkin kumma että se on silti vähän pullukka.
Töpis oli Trinillä boksiseurana ja katselemassa maisemia. Se on sellainen elosalama, että siitä ei juuri tämän kummempia kuvia saanut...
Keskivaikealla suoralla oli kaksi hyppijää. Prinssi nousi keskivaikeaan suoraan keskellä viime talvea, joten sen kanssa ei ole paljoa hypitty näin korkeita... Ja tuloskin oli sen mukainen. Korkeuden puolesta menee ihan hyvin, mutta pitkien esteiden suhteen Prinssin itsetunto kaipaa vielä vähän boostausta. Wolperin kanssa käytiinkin lähinnä huvin vuoksi hyppimässä, ja oltiin sujuvasti viimeisiä!
19. For Your Eyes Only 4 / 0:41:97
24. Grosskopf 5 / 1:41:00
Prinssistäkin on taas vaan syöntikuvia. Pistää vaan vähän omituiseen valoon mun puheet soopelien nirsoudesta...
Tässä kuvassa se ei sentään syö, vaan hengaa Harryn kanssa.
Seuraavat kisat olivat Askolan näyttelyn yhteydessä. Prinssi oli tässä välissä kotona varvas kipeänä, joten kisaamassa olivat vain soopelinuoret. Eikä kyllä mennyt yhtään niin kuin piti... Kisat ilmeisesti yleisesti ottaen sujuivat oikein hyvin, vaikken ulkona kauheasti ehtinytkään olemaan. Aika meni lähinnä näyttelypuolella, josta toisella kertaa lisää. Luokkana oli helppo mutka, joka ei tunnu ainakaan vielä olevan yhtään meidän sopuloiden alaa. Kumpaakin kiinnosti lähinnä ihan väärään suuntaan haahuilu...
23.Linus / 4 / 2;15:34
29.Trinity / 6 / 2;03:78
Kyllä niistä estepuput vielä tulee, vaikka (multa) henki menis.
Trini angervopuskassa viilentymässä.
Röhnöttää siinä kuin olisi isonkin urakan tehnyt...
Miten tästä Linuksesta on taas vaan syöntikuvia?!
28. päivä oli Turussa taas vähän isommat kisat. Kaikkien luokkien kisoja ei tainnut juuri olla edes viime vuonna? Meikäläisiä loikki vain yhdessä luokassa, kun Wolper saa vielä kisata helppoa mutkaa ja Prinssi oli vieläkin varvasta potemassa. Päästiin kerrankin vähällä! Pitkään siellä tuli silti roikuttua, kun kani-ihmisiä on aina mukava nähdä. Näitä hyppyasioita tosin olisi ehkä syytä treenata lisää? Meinaan nytkään ei mennyt erityisen hyvin.
10. Grosskopf 1 / 1:00:25
22. GG-11 Lonlys Lampo 3 / 1:26:37
25. Linus 3 / 2:01:97
27. Sylvesteri 5 / 1:15:34
29. Trinity 6 / 1:19:37
30. Rocky Road 6 / 2:39:69
Wolper sentään edusti ihan tyylillä ja sai mutkasta klassauspisteen, olisiko ollut jopa ensimmäisensä? Ja Töpis oli kokonaan ekoissa kisoissaan harjoittelematta yhtään, joten sellaisenaan meni kyllä huippuhyvin! Fiksu tyttö alkoi selkeästi jo hoksata että mistä tässä hommassa oli kyse. Kyllä siitä tykki tulee!
Lamppu hyppi letkeästi, joskin vähän tiputellen.
Rusakon pussipöksyt!
Trini ei kyllä hypännyt ollenkaan näin hienosti kuin kuvat antavat ymmärtää...
Linuksestakin on välillä toimintakuvia!
Tuikku Tuholainen oli kisaturistina. Sillä on päällä samat valjaat, jotka ostettiin aikanaan Wolperille ennen kuin koko kanista oli mitään tietoa, ja jotka ovat toimineet vauvavaljaina kaikille meidän pienille.
Oli myös sukukokous! Paikalla olivat Tuikun siskot Rita ja Sira. Ja myös Tuikun äiti Blaxtorps Diana, mutta siitä ei tullut kuvaa. Tämä on paras kuva joka tyttösistä saatiin...
...koska meininki oli lähinnä tällaista. Isin tyttöjä, hyvässä ja pahassa...
Lähitulevaisuudessa odotettavissa juttuja sekä muista kisoista että kesän näyttelyistä!
perjantai 3. elokuuta 2012
Prinssi sairastaa ihan urakalla
Edellispäivänä iski sitten Prinssi-paralle varpaan kipuilun lisäksi suolitukos. Epäilen aiheuttajaksi yhdistelmää antibioottikuurista ja tässä pari viikkoa jatkuneesta aivan hillittömästä karvanlähdöstä. Keskiviikkoillalla poika oli vaisu ja edes herkkuruoka basilika ei maistunut, joten tarjottiin ensiavuksi muutama ruiskullinen ananasmehua ja odoteltiin aamuun. Aamusella odotti häkissä ihan yhtä vaisu ja mitään syömätön Prinssi, joten ei siinä sitten muuta kuin pari millilitraa parafiiniöljyä ensiavuksi ja soittelemaan lähiseudun eläinlääkäreitä paniikissa läpi. Kumma juttu muuten kun mistään ei saa eläinlääkäriä puhelimen päähän ennen aamuyhdeksää! Ihana luottolääkärimme Katja toki vastasi, mutta sattui olemaan toisella paikkakunnalla. Ihan kaikille mahdollisille ei varmaan silti tullut soitettua, koska myönnän olevani vähän skeptinen sen suhteen, että missä kaikkialla osataan kaneja ja erityisesti niiden ruuansulatusvaivoja hoitaa. Pienlemmikkiosaaminen on Suomessa toki viime aikoina kehittynyt, mutta erityistä kaniosaamista saa välillä hakemalla hakea, kun kani on kuitenkin sen verran erikoislaatuinen eläin.
Lääkärillistä interventiota ei tosin tällä kertaa tarvittukaan, vaan tukos aukesi parafiiniöljyn avustuksella sopivasti just vähän yhdeksän jälkeen ja ruoka alkoi taas maistua. Melkoiset helminauhapapanat käräyttivät, että karvaahan siellä oli ollut tukkeena. Käytiin vielä iltapäivällä esteharjoituksissa liikuttelemassa pupupoikaa, ja käpälä nousi ja ruoho maistui jo entiseen tahtiin. Illalla ja aamulla upposi ruokakin kuin ennen vanhaan, joten taidettiin selvitä säikähdyksellä.
Paheksuntakin sujui treeneissä vanhaan malliin.
Kyllä sitä tällaisina hetkinä aina väkisin miettii, että kuinka paljon pitää ihmistä päästä viirata että suostuu ihan vapaaehtoisesti ottamaan niskoilleen tällaisen määrän huolta ja stressiä. Ja taas toisaalta kun näkee pupun pomppivan iloisena ja terveenä häkin ovelle vastaan, niin kyllähän se taas muistuu mieleen että miksi.
Lääkärillistä interventiota ei tosin tällä kertaa tarvittukaan, vaan tukos aukesi parafiiniöljyn avustuksella sopivasti just vähän yhdeksän jälkeen ja ruoka alkoi taas maistua. Melkoiset helminauhapapanat käräyttivät, että karvaahan siellä oli ollut tukkeena. Käytiin vielä iltapäivällä esteharjoituksissa liikuttelemassa pupupoikaa, ja käpälä nousi ja ruoho maistui jo entiseen tahtiin. Illalla ja aamulla upposi ruokakin kuin ennen vanhaan, joten taidettiin selvitä säikähdyksellä.
Paheksuntakin sujui treeneissä vanhaan malliin.
Kyllä sitä tällaisina hetkinä aina väkisin miettii, että kuinka paljon pitää ihmistä päästä viirata että suostuu ihan vapaaehtoisesti ottamaan niskoilleen tällaisen määrän huolta ja stressiä. Ja taas toisaalta kun näkee pupun pomppivan iloisena ja terveenä häkin ovelle vastaan, niin kyllähän se taas muistuu mieleen että miksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)