sunnuntai 29. heinäkuuta 2012
Jälleen hassuja kuvia
Täällä on ihan mielipuolinen ukkosmyrsky, salamoi joka suunnalla ja sataa kuin saavista kaataen, mutta Lambia ei hetkauta. Se vain roudaa sanomalehteä.
lauantai 28. heinäkuuta 2012
keskiviikko 25. heinäkuuta 2012
Prinssi sairastaa
Prinssi tosiaan harrastaa ovensa rikkomista silloin kun sitä keljuttaa, ja tällä kertaa oli sitten jäänyt yksi rautalangan pää huomaamatta. Siihen oli sitten poikapolo tökännyt etuvarpaansa anturan. Käytiin eilen hakemassa meidän luottoeläinlääkäriltä Katja Kivipurolta lääkekuuri, ja nyt on hapan soopeli antibiooteilla ja kipulääkkeellä pari viikkoa. Onneksi ei sen vakavampaa ollut, kerkesi meinaan turvotuksen takia käydä mielessä murtumaepäilykin. Ovikin korjattiin viikonloppuna, joten elämän pitäisi jatkua ehjin käpälin.
maanantai 23. heinäkuuta 2012
Estekisat Turussa 30.6
Kotikaupungin kisakausi avattiin tänä vuonna vasta 30. kesäkuuta. Meillä onkin viime vuonna tahtoneet myöhentyä nämä ensimmäiset kisat, mutta niin siinä äkkiä käy kun porukka on aikuisia ja työ uhkaa viedä aikaa harrastuksilta.
Kelit suosivat meidän pikkuruisia kisoja, joissa oli tällä kertaa vaan aloittelijat ja helppo suora. Trinillä kun on vieläkin tapana mennä enemmän esteestä läpi kuin yli, niin se alennettiin aloittelijoihin. Linus, Silppu ja Lamppu osallistuivat helppoon, Lamppu Tuikun kasvattajan ohjaamana. Minua kun se ei tapaa totella, vaan alkaa herkästi pyöriä rinkiä käsien ympärillä jos sitä vähänkin ohjaan.
Triniä esteitten madaltuminen viidellä sentillä näytti auttavan ihan selkeästi, rata meni loppujen lopuksi vain yhdellä virheellä. Ehkä se itseluottamus siitä kasvaa, edes sen 5cm.
3. Trinity 1 / 0:47:28
Sijoituttu tosin ei, kun kisaajia oli vain viisi, joista neljä sai tuloksen.
Helpon suorankaan puolella ei varsinaisesti loistettu, vaan mentiin tämä kerta lähinnä kisakokemuksen piikkiin. Linus kyllä eteni ihan reippaasti ja on kerrassaan kehityskelpoinen pieni pupu. Lamppu meni paremmin kuin omassa ohjauksessa, joten se saakin siirtyä jatkossa Lauran osaaviin käsiin... Silppu hepuloi ja kiukutteli tapansa mukaan, siksipä sen kanssa ei juuri pitkillä kisareissuilla käydä vaan pysytään kotinurkilla. Kyllä se kuitenkin viitsiessään menee ihan kivasti ja aina ilahtuu liikunnasta, niin on sitäkin hyvä raahata mukaan aina välillä.
Sitäpaitsi se on lenkkeillessään niin kovin söpö.
Linuksestakaan ei ole hyppykuvaa, vaan pahaa-aavistamaton pupu kuvattiin syömässä.
(tunnustan, erotan itsekin Linuksen ja Trinin valokuvissa lähinnä valjaiden perusteella, ainakin silloin jos naama ei näy kunnolla.)
Lamppu hyppäsi rusakon letkeällä tyylillä.
Herralla on aivan mahtava kapasiteetti, joten kyllähän siltä hyppääminen sujuu kunhan se vaan malttaa keskittyä...
10. GG-11 Lonlys Lampo 3 / 0:44:10
11. Linus 4 / 0:36:53
12. Sylvesteri 5 / 0:33:69
Kärkisijat jäivät meiltä rauhaan, mutta poikien aikoihin olen kyllä erittäin tyytyväinen.
Urheilusuoritusten lisäksi harrastettiin myös sosiaalista elämää ja tavattiin sukua.
Silpun sisko Sinatra oli myös kisaamassa, ja täytyy sanoa että sukunäköä on melkoisesti.
Mukana olivat myös Lampun tyttäret. Pikkujänikset olivat leikkimässä kisaturistia muutama päivä ennen luovutusikää, ja vaikka Tuikku tätä kirjoittaessa istuu kotona hautomassa heiniään, niin tältä reissulta se ei vielä kotiutunut. Oli kyllä ihana nähdä kaikki yhdessä paikassa ennen luovutusta, koska mikä onkaan somempaa kuin pesueellinen pikku rusakoita!
Jänikset ovat siis Tuikku (Princess de Lamballe), Rita (Zephirine Drouhin), Isa (Louise Odier) ja Sira (Maiden's Blush). Mukana hengaileva venäläinen on Mango Sorbet, ja boksiseurana on myös pienirex Sampo (ExRosaris Kizomba).
Pennuille toivottiin isä-Lampulta sosiaalista ja uteliasta luonnetta kauniin värin lisäksi, ja touhotuksesta päätellen saatiin mitä tilattiin...
Kelit suosivat meidän pikkuruisia kisoja, joissa oli tällä kertaa vaan aloittelijat ja helppo suora. Trinillä kun on vieläkin tapana mennä enemmän esteestä läpi kuin yli, niin se alennettiin aloittelijoihin. Linus, Silppu ja Lamppu osallistuivat helppoon, Lamppu Tuikun kasvattajan ohjaamana. Minua kun se ei tapaa totella, vaan alkaa herkästi pyöriä rinkiä käsien ympärillä jos sitä vähänkin ohjaan.
Triniä esteitten madaltuminen viidellä sentillä näytti auttavan ihan selkeästi, rata meni loppujen lopuksi vain yhdellä virheellä. Ehkä se itseluottamus siitä kasvaa, edes sen 5cm.
3. Trinity 1 / 0:47:28
Sijoituttu tosin ei, kun kisaajia oli vain viisi, joista neljä sai tuloksen.
Helpon suorankaan puolella ei varsinaisesti loistettu, vaan mentiin tämä kerta lähinnä kisakokemuksen piikkiin. Linus kyllä eteni ihan reippaasti ja on kerrassaan kehityskelpoinen pieni pupu. Lamppu meni paremmin kuin omassa ohjauksessa, joten se saakin siirtyä jatkossa Lauran osaaviin käsiin... Silppu hepuloi ja kiukutteli tapansa mukaan, siksipä sen kanssa ei juuri pitkillä kisareissuilla käydä vaan pysytään kotinurkilla. Kyllä se kuitenkin viitsiessään menee ihan kivasti ja aina ilahtuu liikunnasta, niin on sitäkin hyvä raahata mukaan aina välillä.
Sitäpaitsi se on lenkkeillessään niin kovin söpö.
Linuksestakaan ei ole hyppykuvaa, vaan pahaa-aavistamaton pupu kuvattiin syömässä.
(tunnustan, erotan itsekin Linuksen ja Trinin valokuvissa lähinnä valjaiden perusteella, ainakin silloin jos naama ei näy kunnolla.)
Lamppu hyppäsi rusakon letkeällä tyylillä.
Herralla on aivan mahtava kapasiteetti, joten kyllähän siltä hyppääminen sujuu kunhan se vaan malttaa keskittyä...
10. GG-11 Lonlys Lampo 3 / 0:44:10
11. Linus 4 / 0:36:53
12. Sylvesteri 5 / 0:33:69
Kärkisijat jäivät meiltä rauhaan, mutta poikien aikoihin olen kyllä erittäin tyytyväinen.
Urheilusuoritusten lisäksi harrastettiin myös sosiaalista elämää ja tavattiin sukua.
Silpun sisko Sinatra oli myös kisaamassa, ja täytyy sanoa että sukunäköä on melkoisesti.
Mukana olivat myös Lampun tyttäret. Pikkujänikset olivat leikkimässä kisaturistia muutama päivä ennen luovutusikää, ja vaikka Tuikku tätä kirjoittaessa istuu kotona hautomassa heiniään, niin tältä reissulta se ei vielä kotiutunut. Oli kyllä ihana nähdä kaikki yhdessä paikassa ennen luovutusta, koska mikä onkaan somempaa kuin pesueellinen pikku rusakoita!
Jänikset ovat siis Tuikku (Princess de Lamballe), Rita (Zephirine Drouhin), Isa (Louise Odier) ja Sira (Maiden's Blush). Mukana hengaileva venäläinen on Mango Sorbet, ja boksiseurana on myös pienirex Sampo (ExRosaris Kizomba).
Pennuille toivottiin isä-Lampulta sosiaalista ja uteliasta luonnetta kauniin värin lisäksi, ja touhotuksesta päätellen saatiin mitä tilattiin...
sunnuntai 15. heinäkuuta 2012
Turun keskiaikamarkkinat
Tuli sitten käytyä keskiaikamarkkinatkin, hyvin hyvin vaihtelevien sääolojen vallitessa. Yhtenä päivänä tuli vettä kuin saavista kaataen, ja toisena päivänä paistoi aurinko kuin minäkin hellepäivänä. Kuvat on otettu sateisempana päivänä, silloin oli kummasti vähemmän väkeä...
Markkinoilla oli tänäkin vuonna mukavasti kaniteemaisia tuotteita.
Rakutar oli taas paikalla hilpeine pupuineen. Tästä asetelmasta jäi sellainen olo, että kanit laskevat kolmeen, nappaavat jokainen yhdestä kintusta kiinni ja heivaavat ketun yhteistuumin Aurajokeen...
Ja iloiset porkkanapuput ovat jo klassikko.
Metsänhenkijäniksiäkin on ollut aiempina vuosina, tätä isompaa rusakkoa eri väreissä ja pienempää, hyvin hermeliinin näköistä kania.
Tekijää en tietenkään tullut ottaneeksi muistiin, mutta muistan kyllä joka vuosi ihastella, miten kanimaisen ilmeikkäitä nämä ovat.
Brinkkalan Outolinnun myymälässä oli tarjolla Anu Nurminoron tekemiä aivan hillittömän ihastuttavia rusakkopatsaita! Väri- ja kokovalikoimaa riitti, toinen toistaan ovelammilla ilmeillä varustettuja.
Paras löytö tosin oli kuitenkin se, joka matkusti mukana kotiin asti.
Kuujäniksen voimaeläinverkko oli täydellinen löytö yökukkujan kani-ihmisen kotia koristamaan. En tiedä onko tupsun juuressa oleva keramiikkapallo tarkoituksella vai tahattomasti kaninpapanan näköinen, mutta kun ottaa huomioon kuinka paljon sitä menee aikaa ja ajatusenergiaa omien kanien terveydentilan seuraamiseen papanoiden kautta, niin olisihan se hyvin osuva.
Markkinoilla oli tänäkin vuonna mukavasti kaniteemaisia tuotteita.
Rakutar oli taas paikalla hilpeine pupuineen. Tästä asetelmasta jäi sellainen olo, että kanit laskevat kolmeen, nappaavat jokainen yhdestä kintusta kiinni ja heivaavat ketun yhteistuumin Aurajokeen...
Ja iloiset porkkanapuput ovat jo klassikko.
Metsänhenkijäniksiäkin on ollut aiempina vuosina, tätä isompaa rusakkoa eri väreissä ja pienempää, hyvin hermeliinin näköistä kania.
Tekijää en tietenkään tullut ottaneeksi muistiin, mutta muistan kyllä joka vuosi ihastella, miten kanimaisen ilmeikkäitä nämä ovat.
Brinkkalan Outolinnun myymälässä oli tarjolla Anu Nurminoron tekemiä aivan hillittömän ihastuttavia rusakkopatsaita! Väri- ja kokovalikoimaa riitti, toinen toistaan ovelammilla ilmeillä varustettuja.
Paras löytö tosin oli kuitenkin se, joka matkusti mukana kotiin asti.
Kuujäniksen voimaeläinverkko oli täydellinen löytö yökukkujan kani-ihmisen kotia koristamaan. En tiedä onko tupsun juuressa oleva keramiikkapallo tarkoituksella vai tahattomasti kaninpapanan näköinen, mutta kun ottaa huomioon kuinka paljon sitä menee aikaa ja ajatusenergiaa omien kanien terveydentilan seuraamiseen papanoiden kautta, niin olisihan se hyvin osuva.
tiistai 10. heinäkuuta 2012
maanantai 9. heinäkuuta 2012
Kanila hakee muotoaan
Kanilaumamme koko on hypännyt yhdestä yhteentoista kolmen vuoden aikana, ja siirtymä viidestä yhteentoista on käynyt viimeisimmän vuoden sisään. Kuten olen usein sanonut, 'lisääntyy kuin kani' ei liity kanin poikimistahtiin millään tavalla, vaan kertoo siitä, että ne karvaiset rontit aivopesevät ihmiset ottamaan lisää pupuja... Sinänsä kyllä kelpo lajin säilymisstrategia. Hattua nostan ja korkealle niille ihmisille, joilla kanimäärä on pysynyt sitkeästi yhdessä tai kahdessa. Se vaatii varmasti melkomoista tahdonvoimaa, jotain mitä tästä talosta ei löydy.
Tällainen lauma asettaa luonnollisesti haasteita tilankäytölle, varsinkin kun asumme karvajengin kanssa kerrostalokolmiossa. Kanit asuttavat yhtä huonetta, me yhtä kirjojen ja tietokoneiden kanssa, ja My Little Pony-lauma kolmatta. Tästä voimme siis päätellä, mikä on talossa prioriteettijärjestys...
Koska kookkaammat kanit vaativat kookkaampia häkkejä, ja koska tällaiselle laumalle sopivia tehdashäkkejä ei ole keksittykään, niin otimme vasaran (tai oikeastaan ruuvinvääntimen) kauniiseen käteen jo syksyllä ja väsäsimme ensimmäisen "kanikaapin".
Yläkerrassa asui alunperin Lambi, ja nykyisin siellä punkkaavat Silppu ja Wilma. Keskikerroksessa asuu Prinssi ja alakerrassa Lamppu. Yksiön mitat ovat 135x70x60. Takaseinä on maatilavaneria, lattiat vesivaneria ja loput höylättyä puuta. Sivuseinät, ja koko etuseinän käsittävät ovet, ovat muovitettua sinkkiverkkoa. Muuten kelpo materiaalia, mutta yksi ovi ollaan jouduttu uusimaan ja toinen joudutaan hetkenä minä hyvänsä, koska sinkkilanka ei ihan loputtomiin kestä olla vahvojen uroskanien potutuksen purkukanavana. Kanit tuntuvat yleisesti ottaen tästä häkistä tykkäävän, tai ainakin se ilmeisesti maistuu hyvältä.
Järkevät ihmiset varmaan viettävät juhannuksensa jotenkin muuten kuin rakentamalla toista kaninhäkkiä, mutta paha sanoa kun ei ole henkilökohtaista kokemusta.
Tämä oli siis juhannuksen tulosta, ja laivattu melkoisella vaivalla Keski-Suomesta tänne etelämpään.
Ja tältä se näyttää kanilassa. Ylhäällä on Wolper ja Tytsy, keskellä Linus ja alhaalla Tuikku. Kaapit täyttävät kanilassa varsin tasaisesti yhden seinän, ja vastakkaisella puolella on kaksi tehdashäkkiä.
Lambi asuu tuossa 140cm häkissä, ja Trini ja Töpö asuvat yhdessä 120cm kerroshäkissä. Punaiset levyt ovat hyllyjen taustalevyjä Ikeasta suojaamassa tapetteja.
Tässä muodossaan olen kanilaamme ihan perustyytyväinen, tehtävälistalla odottaa kyllä kolmaskin kanikaappi mutta näillä järjestelyillä sillä ei ole mikään kiire.
Tällainen lauma asettaa luonnollisesti haasteita tilankäytölle, varsinkin kun asumme karvajengin kanssa kerrostalokolmiossa. Kanit asuttavat yhtä huonetta, me yhtä kirjojen ja tietokoneiden kanssa, ja My Little Pony-lauma kolmatta. Tästä voimme siis päätellä, mikä on talossa prioriteettijärjestys...
Koska kookkaammat kanit vaativat kookkaampia häkkejä, ja koska tällaiselle laumalle sopivia tehdashäkkejä ei ole keksittykään, niin otimme vasaran (tai oikeastaan ruuvinvääntimen) kauniiseen käteen jo syksyllä ja väsäsimme ensimmäisen "kanikaapin".
Yläkerrassa asui alunperin Lambi, ja nykyisin siellä punkkaavat Silppu ja Wilma. Keskikerroksessa asuu Prinssi ja alakerrassa Lamppu. Yksiön mitat ovat 135x70x60. Takaseinä on maatilavaneria, lattiat vesivaneria ja loput höylättyä puuta. Sivuseinät, ja koko etuseinän käsittävät ovet, ovat muovitettua sinkkiverkkoa. Muuten kelpo materiaalia, mutta yksi ovi ollaan jouduttu uusimaan ja toinen joudutaan hetkenä minä hyvänsä, koska sinkkilanka ei ihan loputtomiin kestä olla vahvojen uroskanien potutuksen purkukanavana. Kanit tuntuvat yleisesti ottaen tästä häkistä tykkäävän, tai ainakin se ilmeisesti maistuu hyvältä.
Järkevät ihmiset varmaan viettävät juhannuksensa jotenkin muuten kuin rakentamalla toista kaninhäkkiä, mutta paha sanoa kun ei ole henkilökohtaista kokemusta.
Tämä oli siis juhannuksen tulosta, ja laivattu melkoisella vaivalla Keski-Suomesta tänne etelämpään.
Ja tältä se näyttää kanilassa. Ylhäällä on Wolper ja Tytsy, keskellä Linus ja alhaalla Tuikku. Kaapit täyttävät kanilassa varsin tasaisesti yhden seinän, ja vastakkaisella puolella on kaksi tehdashäkkiä.
Lambi asuu tuossa 140cm häkissä, ja Trini ja Töpö asuvat yhdessä 120cm kerroshäkissä. Punaiset levyt ovat hyllyjen taustalevyjä Ikeasta suojaamassa tapetteja.
Tässä muodossaan olen kanilaamme ihan perustyytyväinen, tehtävälistalla odottaa kyllä kolmaskin kanikaappi mutta näillä järjestelyillä sillä ei ole mikään kiire.
tiistai 3. heinäkuuta 2012
sunnuntai 1. heinäkuuta 2012
Ähtärin reissu 24-25.6
Hohhoi, taas on kertynyt päivitettävää yli oman tarpeen. Kesäpäivät ovat pitkiä ja kauniita (tai lähinnä märkiä, viime aikoina) ja vievät mennessään, eikä tietotekniikan kanssa väsääminen houkuta. Mutta kirjoitettava on, ettei jää oleellisia asioita pitkäksi jonoksi. Kyllä sitä syksyllä tapahtuu uusiakin asioita.
Juhannuksen nurkilla käytiin lomailemassa, pääasiassa tosin taas kanien hyödyksi, mutta siitä seuraavassa postauksessa. Koska puput jäivät pitämään kotia pystyssä miten parhaiten taisivat, niin oli myös hyvää aikaa käydä Ähtärin eläinpuistossa. Yleisvaikutelma paikasta oli lähinnä... noh, vaikuttava. Eläimillä oli upeasti tilaa puhtaissa ja lajityypillisissä aitauksissa, ja siellä sitten oltiinkin tarhaeläimiksi poikkeuksellisen pirteitä ja aktiivisia. Myös henkilökunta oli ystävällistä ja asiantuntevaa, erityiskiitokset Tealle loputtomiin kysymyksiimme vastailusta!
Sopii toki kysyä, että miten tämä kaniblogiin kuuluu. No näin:
Tämä tässä on Taika, jolla oli seitsemän hurmaavaa pentua.
Risteytyskaneja nämä ilmiselvästi olivat, oli kyllä taasen hauska nähdä miten tehokkaasti se pieni tukka puskee läpi kun suvussa on leijonanharjasta edes jossain kohtaa.
Nälkää käytiin myös korjailemassa tyylillä viereisessä Koskelon keramiikkapaja ravintolassa. Listalta kun löytyi Rusakon annos:
Kotitekoisen oloisen sämpylän välissä kasvisröstejä, kurkkusalaattia, sipulia ja ainakin ketsuppia, plus ranskalaiset ja salaattipöytä. Erittäin maukasta oli ja nälkä lähti.
Juhannuksen nurkilla käytiin lomailemassa, pääasiassa tosin taas kanien hyödyksi, mutta siitä seuraavassa postauksessa. Koska puput jäivät pitämään kotia pystyssä miten parhaiten taisivat, niin oli myös hyvää aikaa käydä Ähtärin eläinpuistossa. Yleisvaikutelma paikasta oli lähinnä... noh, vaikuttava. Eläimillä oli upeasti tilaa puhtaissa ja lajityypillisissä aitauksissa, ja siellä sitten oltiinkin tarhaeläimiksi poikkeuksellisen pirteitä ja aktiivisia. Myös henkilökunta oli ystävällistä ja asiantuntevaa, erityiskiitokset Tealle loputtomiin kysymyksiimme vastailusta!
Sopii toki kysyä, että miten tämä kaniblogiin kuuluu. No näin:
Tämä tässä on Taika, jolla oli seitsemän hurmaavaa pentua.
Risteytyskaneja nämä ilmiselvästi olivat, oli kyllä taasen hauska nähdä miten tehokkaasti se pieni tukka puskee läpi kun suvussa on leijonanharjasta edes jossain kohtaa.
Nälkää käytiin myös korjailemassa tyylillä viereisessä Koskelon keramiikkapaja ravintolassa. Listalta kun löytyi Rusakon annos:
Kotitekoisen oloisen sämpylän välissä kasvisröstejä, kurkkusalaattia, sipulia ja ainakin ketsuppia, plus ranskalaiset ja salaattipöytä. Erittäin maukasta oli ja nälkä lähti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)