Vuodenvaihdetta kaikille

Näin meillä sujuu vuodenvaihde:



Linus ja Kielo makoilevat melkein kylki kyljessä (talon urosten elämäntehtävä on merkkailullaan huolehtia, että lattia mopataan tarpeeksi usein)...




...ja Töpis toteuttaa syvintä kaninvaistoaan väsäämällä luolaa yläkerran häkkimattoon.




Lambi odottelee tyynenä illallistaan ja päivittäistä veden vaihtoa. Se, miksi Lambi juo kupista eikä pullosta on sinänsä kiehtova tarina johon tulevaisuudessa varmasti palaan.

Illan puuhia

Lambilla on voita leivän molemmin puolin... Tosin vain Trini seurustelee ja flirttailee nätisti, Kielo murisee ja hyökkii hampaat irvessä.

Jostain syystä meidän ainakin aikuisilla rusakoilla on ihan hillittömiä antipatioita Lambia kohtaan. Lamppu ärsyyntyy siitä aina kun Lambi on jaloittelemassa, ja Kielokin on alkanut äksyillä ihan tosissaan. Tuikusta on paha sanoa, se aristelee muita kaneja sen verran että se ei ole oikein Lambin kanssa käynytkään tutustumassa. Lamppuhan on purrutkin Lambia kaksi kertaa ihan lääkärireissun verran, toisen kerran etuvarpaan melkein irti (häkin läpi) ja toisen kerran ihan kunnon haavan niskaan (murtautui Lambin häkkiin). Lamppu ei nyt uroksista tykkää muutenkaan, mutta Lambi sitä jostain syystä ärsyttää aivan kohtuuttomasti. Väristä asia ei ilmeisesti ole kiinni kun Töpis on kuitenkin melkein valkoinen punasilmä ja se ei Lamppua haittaa yhtään, eikä sitä meidän muut karvaisemmatkaan kanit tunnu epätavallisissa määrin häiritsevän. Kiinnostaisi kieltämättä tietää, että mitenköhän nää jänöt suhtautuisivat angoratyttöön, tai eriväriseen angoraan?





Trinin ja Töpön mielestä Lambi on kyllä valtavan ihana herrasmies. Eikä ihme, se on ihan helposti meidän hyväkäytöksisin uros.

Puuhakkaita pupuja

Trini ja Töpö olivat sitten näköjään päivän piristykseksi yrittäneet sulloa toisen wc-laatikkonsa kerrosten välisestä reiästä alas.




Näitten kanssa ei kyllä koskaan ole tylsää.

Trini ja Linus 1v!

Trini ja Linus täyttävät tänään vuoden! Meidän soopelivauvoista on tullut isoja aikuisia pupuja :)

Päivitysongelmia ja Lemmikkimessut

On ollut vähän päivitystaukoa, mutta siihen on tällä kertaa ihan hyvä syy. Tietokone sekosi, ja näppäimistöstä ei toimi enää k- ja p-kirjaimet, mikä suoraan sanottuna hieman hidastaa kirjoittamista. Ainoa mikä edes vähän pelastaa on Wordpressin iPhone-sovellus. Kovasti olin kirjoitellut pupujen esittelyjäkin, mutta ne saavat nyt odottaa näppistilanteen parantumista.
Eipä silti, muutakin puuhaa on ollut. Lähinnä näyttelyitä joka armahan viikonloppu... Kaniharrastus osaa olla rankkaa puuhaa, mikäli siihen suhtautuu näin mielipuolisesti. Viikonloppu 10.-11.11 meni kokonaisuudessaan Lemmikkimessuilla Helsingissä. Joku hulluus sinnekin aina ajaa, vaikka kaksipäiväiset näyttelyt ovat aina yhtä raskaita. Toisaalta pääsee siinä bonuksena kiertämään isot komeat messut, siis siinä määrin kun jaksaa ja ehtii... Vaikka ulkomuotonäyttelyt ovatkin rauhaisan leppoisia petteihin verrattuna, niin viimeistään estepuoli pitää kyllä kiireisenä. Siitäkin huolimatta, että hyppäämässä oli vain soopelit, Trini helpossa suorassa ja mutkassa ja Linus ja Prinssi keskivaikeissa. Linus itse asiassa nousi keskivaikeaan suoraan vasta ilmoittautumispäivän jälkeen, kun olin taas vaihteeksi ollut ihan kuutamolla klassauksista... Tämän viimeisimmän möhlimisen jälkeen aloin pitää omaa kirjaa.
Estepuoli meni aika vaihtelevasti, Trini sai hienosti toisen klassauspisteensä helpolta suoralta. Linus jyräsi kaikki esteet tyylillä eikä arvosteluluokan vaihtumisen takia hypännyt kumpanakaan päivänä kuin yhden kierroksen. Kyllä se siitä, kunhan harjoitellaan vähän enemmän. Sillä on hyppykapasiteettia hyvinkin paljon, kunhan se vaan tottuu isompiin esteisiin. Prinssi teki keskivaikeasta mutkasta pilkkeitä, mutta suoran se hyppi hienona poikana kahdella virheellä ja sijoittui neljänneksi.



Estehyppäävä stealth-soopeli... Toimintakuvien ottaminen Messukeskuksessa on varsin haasteellista.

Näyttelyssä olivat mukana soopelinuorison lisäksi Lambi ja Tuikku. Prinssillähän on ulkomuotoura ohi jo kahdestakin syystä, ensinnäkin sen pistemäärä ei nouse niin tummalla värillä mitenkään yli sen 94,5 pisteen jonka se on jo pari kertaa saanut. Ja toisekseen se kesäinen varvashaava jätti Prinssin etuvarpaan selkeästi vinoon. Kyseessä on kuitenkin vain kauneusvirhe, joka ei vaikuta liikkumiseen mitenkään.
Mutta Prinssin jalo suku edustaa sitten senkin edestä, vaikka Trinistä ei tiedäkään kuinka kauan. Neiti on meinaan väsännyt vähän leukapussin alkua. Hienosti olivat silti, 93 pistettä molemmille. Linus oli vastakkaisen sukupuolen paras, rodun paras meni saman kasvattajan nätille nuorelle soopelitytölle.




Trini Thormod Sauen arvosteltavana

Tuikku oli rotunsa paras ainoana belgianjäniksenä. Pisteitä tuli muistaakseni 91,5, varma en tosin ole kun neiti otti ja purki reissaamisen aiheuttamaa keljutusta pistelemällä suurimman osan arvostelulomakkeesta poskeensa... ROP-ruusukkeenkin kanssa piti tehdä kaikki juhlaliikkeet ettei se syönyt sitäkin. On tyttö tullut isäänsä, samanlaisia mielenosoittajia molemmat.
Lambille oli kasvatettu villaa oikein urakalla, ja söpö pieni lammas se villoineen onkin. Tuntuu tosin että sen karvankasvu olisi ihan hiukan hidastunut iän myötä, vaikkei se vielä mikään muinaismuisto olekaan. Pörröisellä olemuksella irtosi muistaakseni 91 pistettä ja VSP.




Lammas syynättiin oikein urakalla.




Villan mittaaminen järkytti ja raskaasti, pet-näyttelyssä kun ei joudu moisia kauhuja kokemaan...

Tämä olikin meidän joukkueelta vuoden viimeinen ulkomuoto, ja viimeinen näyttely yleensä oli 17. päivä. Yhdet estekisat on vielä tänä vuonna, sitten on 2012 tapahtumat käyty. Omituinen ajatus, että on useampi vapaa viikonloppu, jopa peräkkäin...

Roskiksen riemuja

Miten paljon voi pieniä eläimiä koehtoa yksi roskaämpäri? Sieltä kun saa lähes päivittäin kalastella jotain yritteliästä sukeltajaa. Tänään sinne singahti Prinssi.




Kyseinen roskis on Ikean 40 litran sinkkiämpäri, joten meidän kaikki puput mahtuvat sinne oikein mukavasti. Eikä edes haittaa yhtään vaikkei siellä olisikaan mitään, sitten kuuluu vaan whump kun kani tipahtaa jätesäkin pohjalle. Linus on tässä asiassa sankari numero 1, mutta järjestään niin nopea ettei se jää kiinni. Tuikusta kyllä löytyy otos, kun se oli innolla auttelemassa oman häkkinsä siivoamisessa.

Trini sukuloi

Trini kävi vähän moikkaamassa sukua, ensin enoa...




...ja sitten velipoikaa.

Pää ei toimi.

Pupumutsilla on näköjään vähän reikä päässä. Menin tuossa edellisessä kisapostauksessa väittämään, että Wolper sai Turussa ensimmäisen mutkan klassauksensa. Kukkaset sai, vaan viimeisensä. Se sitten otti ja nousi mutkallakin keskivaikeaan. Siitä ei tule kyllä yhtikäs mitään edes kotikentällä, eli tästä siis seurasi Wolperin virallinen eläköityminen mutkaradoilta. Hieno poika se on.

Turun pääkirjaston puput

Esitelläänpä vaihteeksi taas kaniineja maailmalta. Turun pääkirjaston uudempaa puolta on sisustettu aika lailla erilaisilla pupuilla ja jäniksillä.




Itse asiassa koko kirjastojärjestelmän logo on jänis. Sitä löytyy kirjastokorteista...




...hiirimatoista...






...ja lastenosaston hyllykylteistä.
Lastenosastolla on melkein kaikki muutkin puput. Osaston takaseinällä on satuverho, jolla saa erotettua leikkinurkan muusta tilasta. Sieltä löytyy pupu poikineen:









Kuvat ovat vähän arveluttavan näköisiä... Verho meinaan painaa aivan hillittömästi ja on vähintäänkin hankala suoristaa. On joskus pitänyt muistaa katsoa, että millä se on katossa kiinni. Epäilen että ruuvipuristimilla tai kuuden tuuman nauloilla.
Lasten puolella on vielä pari yllätysjänistä:



Lainattavien varastokirjojen kyltissä on söpö pupu. Lieneekö Beatrix Potteria?




Yhdessä vitriinissä asuu metsäjänis. Se on muistaakseni jostain ruotsalaisesta lastenkirjasta, joskin tosi viisas olisi ottanut muistiin että mistä.

Pari jänistä löytyy vielä toisaalta. Tieto-osastolla on hienot akryylireliefit, joissa on kaiken sorttisia eläimiä, myös jäniksiä:




Vielä tarkempi kuva yksityiskohdasta:

Heinäkuun kisat

Heinäkuussa tuli oltua kokonaisissa kolmissa kisoissa, mikä on meidän normaaliin aikatauluun verrattuna hämmentävän vähän. Oliskohan sitä ollut vahingossa pari viikonloppua vapaatakin? Ei yleensä ole...
Joka tapauksessa kotikisoissahan käydään aina. Turussa oli 11. päivä söpöt pikkukisat, kaksi luokkaa. Pupuja oli kuitenkin viitisenkymmentä, ja säätkin suosivat. Meillä on mennyt paremminkin, mutta oikeastaan olin ihan tyytyväinen.

Helppo suora:
7. GG-11 Lonlys Lampo 0 / 0:21:00
12. Linus 1 / 0:31:22
15. Trinity 2 / 0:39:84
17. Sylvesteri 4 / 0:40:47

Silppu nyt tietty veti paikkoja matalaksi tapansa mukaan, mutta muuten meni kivasti. Trini alkaa ihan selvästi kehittyä, ja pahimmat kiukuttelutkin ovat jääneet. Linus nappasi jopa ensimmäisen klassauspisteensä! Se ottaa enonsa kiinni tätä vauhtia.
Lampun hypytti taas Tuikun kasvattaja, ja meinasin lentää pyrstölleni kun näin mitä vanha ukko teki! Puhtaan radan! Olin herraan kyllä hyvin, hyvin tyytväinen. Harmi vaan, että se oli seitsemäntenä juuri ensimmäinen ei-sijoittunut...
Hyppykuvia ei tainnut tulla tälläkään kerralla otettua, pitää tosin tarkistaa mitä oikeasta kamerasta löytyy.



Trini Pitkänokka tutustuu Lampun vesipulloon. Se on kyllä perinyt mummonsa päänmuodon!




Linus lounastaa. Kumma juttu, että siitä saa kisoissa vain syöntikuvia, kun ottaa huomioon miten huono se on normaalisti syömään... Ilmeisesti sekin on joku soopelijuttu. Prinssi on ollut nuorempana tosi nirso, vaikka se on mennyt kyllä iän myötä erittäin hyvin ohi ja ilmenee nykyisin lähinnä pari päivää pitkien reissujen jälkeen. Trinikin on aikamoinen nirsoilija, vaikka onkin kumma että se on silti vähän pullukka.




Töpis oli Trinillä boksiseurana ja katselemassa maisemia. Se on sellainen elosalama, että siitä ei juuri tämän kummempia kuvia saanut...

Keskivaikealla suoralla oli kaksi hyppijää. Prinssi nousi keskivaikeaan suoraan keskellä viime talvea, joten sen kanssa ei ole paljoa hypitty näin korkeita... Ja tuloskin oli sen mukainen. Korkeuden puolesta menee ihan hyvin, mutta pitkien esteiden suhteen Prinssin itsetunto kaipaa vielä vähän boostausta. Wolperin kanssa käytiinkin lähinnä huvin vuoksi hyppimässä, ja oltiin sujuvasti viimeisiä!

19. For Your Eyes Only 4 / 0:41:97
24. Grosskopf 5 / 1:41:00




Prinssistäkin on taas vaan syöntikuvia. Pistää vaan vähän omituiseen valoon mun puheet soopelien nirsoudesta...




Tässä kuvassa se ei sentään syö, vaan hengaa Harryn kanssa.

Seuraavat kisat olivat Askolan näyttelyn yhteydessä. Prinssi oli tässä välissä kotona varvas kipeänä, joten kisaamassa olivat vain soopelinuoret. Eikä kyllä mennyt yhtään niin kuin piti... Kisat ilmeisesti yleisesti ottaen sujuivat oikein hyvin, vaikken ulkona kauheasti ehtinytkään olemaan. Aika meni lähinnä näyttelypuolella, josta toisella kertaa lisää. Luokkana oli helppo mutka, joka ei tunnu ainakaan vielä olevan yhtään meidän sopuloiden alaa. Kumpaakin kiinnosti lähinnä ihan väärään suuntaan haahuilu...

23.Linus / 4 / 2;15:34
29.Trinity / 6 / 2;03:78

Kyllä niistä estepuput vielä tulee, vaikka (multa) henki menis.




Trini angervopuskassa viilentymässä.




Röhnöttää siinä kuin olisi isonkin urakan tehnyt...




Miten tästä Linuksesta on taas vaan syöntikuvia?!

28. päivä oli Turussa taas vähän isommat kisat. Kaikkien luokkien kisoja ei tainnut juuri olla edes viime vuonna? Meikäläisiä loikki vain yhdessä luokassa, kun Wolper saa vielä kisata helppoa mutkaa ja Prinssi oli vieläkin varvasta potemassa. Päästiin kerrankin vähällä! Pitkään siellä tuli silti roikuttua, kun kani-ihmisiä on aina mukava nähdä. Näitä hyppyasioita tosin olisi ehkä syytä treenata lisää? Meinaan nytkään ei mennyt erityisen hyvin.

10. Grosskopf 1 / 1:00:25
22. GG-11 Lonlys Lampo 3 / 1:26:37
25. Linus 3 / 2:01:97
27. Sylvesteri 5 / 1:15:34
29. Trinity 6 / 1:19:37
30. Rocky Road 6 / 2:39:69

Wolper sentään edusti ihan tyylillä ja sai mutkasta klassauspisteen, olisiko ollut jopa ensimmäisensä? Ja Töpis oli kokonaan ekoissa kisoissaan harjoittelematta yhtään, joten sellaisenaan meni kyllä huippuhyvin! Fiksu tyttö alkoi selkeästi jo hoksata että mistä tässä hommassa oli kyse. Kyllä siitä tykki tulee!






Lamppu hyppi letkeästi, joskin vähän tiputellen.




Rusakon pussipöksyt!






Trini ei kyllä hypännyt ollenkaan näin hienosti kuin kuvat antavat ymmärtää...






Linuksestakin on välillä toimintakuvia!




Tuikku Tuholainen oli kisaturistina. Sillä on päällä samat valjaat, jotka ostettiin aikanaan Wolperille ennen kuin koko kanista oli mitään tietoa, ja jotka ovat toimineet vauvavaljaina kaikille meidän pienille.




Oli myös sukukokous! Paikalla olivat Tuikun siskot Rita ja Sira. Ja myös Tuikun äiti Blaxtorps Diana, mutta siitä ei tullut kuvaa. Tämä on paras kuva joka tyttösistä saatiin...




...koska meininki oli lähinnä tällaista. Isin tyttöjä, hyvässä ja pahassa...

Lähitulevaisuudessa odotettavissa juttuja sekä muista kisoista että kesän näyttelyistä!

Prinssi sairastaa ihan urakalla

Edellispäivänä iski sitten Prinssi-paralle varpaan kipuilun lisäksi suolitukos. Epäilen aiheuttajaksi yhdistelmää antibioottikuurista ja tässä pari viikkoa jatkuneesta aivan hillittömästä karvanlähdöstä. Keskiviikkoillalla poika oli vaisu ja edes herkkuruoka basilika ei maistunut, joten tarjottiin ensiavuksi muutama ruiskullinen ananasmehua ja odoteltiin aamuun. Aamusella odotti häkissä ihan yhtä vaisu ja mitään syömätön Prinssi, joten ei siinä sitten muuta kuin pari millilitraa parafiiniöljyä ensiavuksi ja soittelemaan lähiseudun eläinlääkäreitä paniikissa läpi. Kumma juttu muuten kun mistään ei saa eläinlääkäriä puhelimen päähän ennen aamuyhdeksää! Ihana luottolääkärimme Katja toki vastasi, mutta sattui olemaan toisella paikkakunnalla. Ihan kaikille mahdollisille ei varmaan silti tullut soitettua, koska myönnän olevani vähän skeptinen sen suhteen, että missä kaikkialla osataan kaneja ja erityisesti niiden ruuansulatusvaivoja hoitaa. Pienlemmikkiosaaminen on Suomessa toki viime aikoina kehittynyt, mutta erityistä kaniosaamista saa välillä hakemalla hakea, kun kani on kuitenkin sen verran erikoislaatuinen eläin.
Lääkärillistä interventiota ei tosin tällä kertaa tarvittukaan, vaan tukos aukesi parafiiniöljyn avustuksella sopivasti just vähän yhdeksän jälkeen ja ruoka alkoi taas maistua. Melkoiset helminauhapapanat käräyttivät, että karvaahan siellä oli ollut tukkeena. Käytiin vielä iltapäivällä esteharjoituksissa liikuttelemassa pupupoikaa, ja käpälä nousi ja ruoho maistui jo entiseen tahtiin. Illalla ja aamulla upposi ruokakin kuin ennen vanhaan, joten taidettiin selvitä säikähdyksellä.



Paheksuntakin sujui treeneissä vanhaan malliin.

Kyllä sitä tällaisina hetkinä aina väkisin miettii, että kuinka paljon pitää ihmistä päästä viirata että suostuu ihan vapaaehtoisesti ottamaan niskoilleen tällaisen määrän huolta ja stressiä. Ja taas toisaalta kun näkee pupun pomppivan iloisena ja terveenä häkin ovelle vastaan, niin kyllähän se taas muistuu mieleen että miksi.

Jälleen hassuja kuvia

Täällä on ihan mielipuolinen ukkosmyrsky, salamoi joka suunnalla ja sataa kuin saavista kaataen, mutta Lambia ei hetkauta. Se vain roudaa sanomalehteä.

Tuikku sulautuu joukkoon

Prinssi sairastaa

Prinssi tosiaan harrastaa ovensa rikkomista silloin kun sitä keljuttaa, ja tällä kertaa oli sitten jäänyt yksi rautalangan pää huomaamatta. Siihen oli sitten poikapolo tökännyt etuvarpaansa anturan. Käytiin eilen hakemassa meidän luottoeläinlääkäriltä Katja Kivipurolta lääkekuuri, ja nyt on hapan soopeli antibiooteilla ja kipulääkkeellä pari viikkoa. Onneksi ei sen vakavampaa ollut, kerkesi meinaan turvotuksen takia käydä mielessä murtumaepäilykin. Ovikin korjattiin viikonloppuna, joten elämän pitäisi jatkua ehjin käpälin.

Estekisat Turussa 30.6

Kotikaupungin kisakausi avattiin tänä vuonna vasta 30. kesäkuuta. Meillä onkin viime vuonna tahtoneet myöhentyä nämä ensimmäiset kisat, mutta niin siinä äkkiä käy kun porukka on aikuisia ja työ uhkaa viedä aikaa harrastuksilta.
Kelit suosivat meidän pikkuruisia kisoja, joissa oli tällä kertaa vaan aloittelijat ja helppo suora. Trinillä kun on vieläkin tapana mennä enemmän esteestä läpi kuin yli, niin se alennettiin aloittelijoihin. Linus, Silppu ja Lamppu osallistuivat helppoon, Lamppu Tuikun kasvattajan ohjaamana. Minua kun se ei tapaa totella, vaan alkaa herkästi pyöriä rinkiä käsien ympärillä jos sitä vähänkin ohjaan.
Triniä esteitten madaltuminen viidellä sentillä näytti auttavan ihan selkeästi, rata meni loppujen lopuksi vain yhdellä virheellä. Ehkä se itseluottamus siitä kasvaa, edes sen 5cm.

3. Trinity 1 / 0:47:28

Sijoituttu tosin ei, kun kisaajia oli vain viisi, joista neljä sai tuloksen.

Helpon suorankaan puolella ei varsinaisesti loistettu, vaan mentiin tämä kerta lähinnä kisakokemuksen piikkiin. Linus kyllä eteni ihan reippaasti ja on kerrassaan kehityskelpoinen pieni pupu. Lamppu meni paremmin kuin omassa ohjauksessa, joten se saakin siirtyä jatkossa Lauran osaaviin käsiin... Silppu hepuloi ja kiukutteli tapansa mukaan, siksipä sen kanssa ei juuri pitkillä kisareissuilla käydä vaan pysytään kotinurkilla. Kyllä se kuitenkin viitsiessään menee ihan kivasti ja aina ilahtuu liikunnasta, niin on sitäkin hyvä raahata mukaan aina välillä.





Sitäpaitsi se on lenkkeillessään niin kovin söpö.

Linuksestakaan ei ole hyppykuvaa, vaan pahaa-aavistamaton pupu kuvattiin syömässä.



(tunnustan, erotan itsekin Linuksen ja Trinin valokuvissa lähinnä valjaiden perusteella, ainakin silloin jos naama ei näy kunnolla.)

Lamppu hyppäsi rusakon letkeällä tyylillä.








Herralla on aivan mahtava kapasiteetti, joten kyllähän siltä hyppääminen sujuu kunhan se vaan malttaa keskittyä...

10. GG-11 Lonlys Lampo 3 / 0:44:10
11. Linus 4 / 0:36:53
12. Sylvesteri 5 / 0:33:69

Kärkisijat jäivät meiltä rauhaan, mutta poikien aikoihin olen kyllä erittäin tyytyväinen.

Urheilusuoritusten lisäksi harrastettiin myös sosiaalista elämää ja tavattiin sukua.





Silpun sisko Sinatra oli myös kisaamassa, ja täytyy sanoa että sukunäköä on melkoisesti.

Mukana olivat myös Lampun tyttäret. Pikkujänikset olivat leikkimässä kisaturistia muutama päivä ennen luovutusikää, ja vaikka Tuikku tätä kirjoittaessa istuu kotona hautomassa heiniään, niin tältä reissulta se ei vielä kotiutunut. Oli kyllä ihana nähdä kaikki yhdessä paikassa ennen luovutusta, koska mikä onkaan somempaa kuin pesueellinen pikku rusakoita!




Jänikset ovat siis Tuikku (Princess de Lamballe), Rita (Zephirine Drouhin), Isa (Louise Odier) ja Sira (Maiden's Blush). Mukana hengaileva venäläinen on Mango Sorbet, ja boksiseurana on myös pienirex Sampo (ExRosaris Kizomba).

Pennuille toivottiin isä-Lampulta sosiaalista ja uteliasta luonnetta kauniin värin lisäksi, ja touhotuksesta päätellen saatiin mitä tilattiin...