Tällainen tuli.
Olen haeskellut valkoista angoratyttöä lauman jatkeeksi jo hyvän aikaa, Herra Lammas kun on niin ihastuttava ja ystävällismielinen kani että sille olisi kiva tarjota joskus kaveri. Lambin villantuotantokin on hidastunut iän myötä, niin kaipailin myös lankamateriaalia lisää. Valkoinen angora oli vähintäänkin työn ja tuskan takanan hakea, suomalaisilla kasvattajilla kun on kaikilla pelkkää värillistä! Lambinkin tausta on täysi mysteeri, se kun on aikanaan ostettu eläinkaupasta jonne se oli hylätty ilman tietoja, papereita tai edes tatuointia. Epätoivon iskiessä aloin katsella pupusia sillä silmällä jo Ruotsista ja Norjastakin, mutta välimatkat, kielitaidon hienoinen vajavaisuus ja tarjonnan sopimattomuus haittasivat sielläkin. Valkoisia kyllä oli, mutta myyntiin asti tahtoi riittää vain uroksia. Jossain vaiheessa välähti, että Suomen angorat ovat varmaan pääasiassa villa- eikä niinkään kani-ihmisillä, joten ei kun tiedustelemaan asiaa professori Googlelta. Sitä kautta löytyi sitten Laurilan tila, josta oli juuri sopivasti vapautunut kolmikuinen tytöntyllerö. Mukava päiväretki Mikkeliin toi mukanaan sukulointireissun lisäksi taskuun mahtuvan pienen karvapalleron, joka vietti pari ensimmäistä päivää tyrmistyneenä häkissään ja aloitti sitten ravit josta ei ole tullut loppua vieläkään. Angorat ovat ilmeisesti rauhallisia joko vain uroksina tai sitten vasta vähän vanhempina! Nimen saimme neidille päättää itse, vaikka sillä paperit onkin. Pikkupallerosta tuli River Song, erään historian hienoimman tv-hahmon mukaan. Nimi sopii Riverille kyllä kuin nenä päähän, se on samanlainen joka paikan menijä kuin esikuvansakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti